sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kyynelten sotkemana

Sanoista ei saa selvää. Tunteet on puuroutuneet sotkuksi. Kyynelten sotkemaksi. Minä olen kyynelten sotkema. Olen onneksi yksin. Kuivaan tuhruiset silmiäni ja niistän räkäisen nenäni. Pyyhin suun ja aloitan uudelleen.

Teksti etenee, enkä näe virheitä. En pysty korjaamaan kirjoitusta, en kuule pilkkuja, en erota lauseiden rakenteissa ongelmia. kyyneleet nousee uudelleen ja turhaudun. Ei tämän pitäisi olla niin vaikeaa. Tämä on täysin kuvitteellista.Suuttumus pitää kyynelkanavat ummessa, mutta virheitä en kykene erottamaan. Tiedän, että sivut on typoja täynnä, mutta ne piilottelevat kyynelteni takana. Ne perkeleet. Ne eivät tule esiin.

Olen mennyt liian syvälle omaan mielikuvitukseeni. Se koskettaa minua, vaikken ole koskaan elänyt sitä hetkeä. Nöyränä pyydän apua. Minua pitää töytäistä nyt eteenpäin tästä. Jonkun täysijärkisen pitää oikaista virheet. Ehkä sitten voin jatkaa. Joskus voin lukea tämän ilman, että olen kyynelten sotkema. Ilman, että mieleni järkkyy ja tunteet lamaantuu.

Elli.Jasmiini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti