torstai 16. tammikuuta 2014

Kirjoittamisen kurssi vol. 127,3

Vuosi on vaihtunut ja kurssimme alkoi jälleen.
En saanut loman aikana kirjoitettua tehtäväksi annettua novellia, mutta annan sen anteeksi itselleni.

Kurssilla kävi ilmi, ettei sitä ollut kovin moni muukaan kirjoittanut, joten saimme sen uudelleen tehtäväksi.

Sitä varten teimme harjoitteita. Ensimmäiseksi saimme maalata paperille ihan mitä vain. Jotain mikä kuvaisi matkaamme kirjoittajina.

Maalasin ihan kamalaa suttua, eikä se oikein toiminut tänään minulle. Sen jälkeen kun olimme suttailleet kuka pikkusievää kuka sotkua (kuten minä), kirjoitimme lyhyesti oman tarinan kirjoittajana.

Alla syntynyt stoori:

"Tyhjä paperi edessäni. Mieleni on kaaoksessa. Kirjoitan. Kirjoitan toisen kerran. Kirjoitan taas.
Olen niin onnellinen, että purskahdan itkuun. En saa mitään kirjoitettua loppuun, mutta se ei haittaa, kunhan vain kirjoitan. Kirjoittaminen on minun huumeeni. Kliimaksi on kohta saavutettu ja alan aavistaa miten tässä käy.

Kirjoittaminen loppuu.
Ei sanoja, ei ainuttakaan.
Vain ahdistavaa pakokauhua kunnes lamaannun.
Tässä taas.

Sitten kirjoitan taas vähän.
Sanat tuovat lohtua ja uskoa siihen, että pystyn sittenkin. Kirjoitan lopun, jotta voin aloittaa alusta.
 
Kunpa mörökölli ei veisi minua enää."

Vähän synkkä, mutta aika avaava tuo harjoitus oli sittenkin.

2 kommenttia:

  1. Jotenkin tutun tuntuista... Tuo suttaaminen / piirtäminen on hyvä juttu. Vie tyhjän paperin kammon. Vai viekö? Hyvä alku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että tämä kurssi on ollut todella antoisa. Vetäj kertoi pitävänsä keväällä viikonloppukurssin ulkomailla. Ajattelin, että jos vain rahat riittää niin voisin mennä sellaisellekin. On aika kivaa, kun voi omistaa aikaa kirjoittamiselle. Täällä kotona se on ajoittain haastavaa arjen pyörittämisen lomassa.

      Poista