keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Mummelikissa pesee sarjiksen koska vain!

Oletteko koskaan katsoneet Youtubesta Simon´s cat -nimistä sarjakuvaa?
Suosittelen ja samalla kerron, että Simon´s cat muistutta hämmästyttävän paljon kaikessa korniudessaan meidän mummelia. Mummeli ei tosin ole yhtä älykäs, mutta nälkäinen ja rakkauden haluinen kyllä.

Nyt kun minulla on tämä lukemisen "pakko" kun shoppailin niitä irjoja niin tolkuttoman paljon, niin luin hyllystä yhden kirjan pois. Tässä siitä arvostelu.

On pakko sanoa, että sarjakuvan lukeminen puhelimesta ei ole yhtään hullumpaa! Elisa Kirja -palvelun sarjis ainakin toimii. Muista en tiedä, kun ei ole kokemusta.

Ja nyt palaan Vera Valan kirjan pariin... huomaan takertuvani jatkuvasti ihan typeriin seikkoihin, joilla ei ole merkitystä tarinan kannalta. Huomaan pohtivani, miksi tässä kirjoitetaan näin ja miksi noin.... no joo. Sallikaa se minulle. Olenhan vähän yksinkertainen ja oppimishaluinen tyyppi ja analysoin kaikkea liian syvällisesti.

Palataan taas.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kirjallisuuden huumaa!

Päätin eilen, että otan koneen mukaani lomalle ja työstän Onnellista. Aion työstää sitä. Aion.

Mutta sitten.... kuuntelin eilen äärimmäisen hyvä artikkelin ja riipaisin siitä arvostelun. https://kirja.elisa.fi/aanikirja/paan-avaus

Illalla istahdin sohvalle muka uupuneena päivästä ja selasin Elisa Kirjan kesäkampanjaa. Kuinka ollakaan aamulla löysin sähköpostistani kuudentoista kirjan ja äänikirjan tilausvahvistuksen. MILLÄ AJALLA MINÄ NE MEINASIN LUKEA?? No osa on lapsille ja monta kappaletta on äänikirjoina, mutta siis HALOO! Niin sitä taas Rva kirjailiaksi tahtova keksi itselleen tekemistä, joka on ajallisesti pois Onnellisen työstämisestä.

No onneksi olkoon vain minulle. Katsotaan kuinka käy.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kesäaamun koitteessa

Nyt on se päätös tehty.

Koska olen asettanut itselleni aikataulun tuolle Onnelliselle, tarvitsee Rouvan tehdä asian eteen jotain muutakin kuin ihmettelyä.

Eli, otan koneen kesälomalle mukaan! Joo! Ihan totta! Otan. Aion herätä aamulla ennen lapsia (I wish) ja työstää Onnellista. Aion käyttää kaiken vapaa-aikani sen kimpussa ja aion nauttia siitä täysin siemauksin.

Todellisuudessa toivon, että saan edes kerran työstää ja edes sen tunnin. Olen niin nautiskelija, että kun se vapaa-aika iskee, niin se tulee käytettyä tehokkaasti tekemällä ei mitään. Ei siinä kirjoittaminen käy mielessäkään. Mutta... yrittänyttä ei laiteta. Unelmiensa eteen on tehtävä töitä.

Vaikka ikinä kukaan, milloinkaan ei sitä lukisi, niin kun se on annettu eteenpäin, juon litran shampanjaa. :)

Mutta siihen on vielä aikaa. Ensin... kesä ja Onnellinen, here I come!


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Tarvitsen sateisia päiviä matkalla valmiiseen romaaniin

Tästä minun Onnellisesta ei tule mitään nelisatasivuista eepposta.
On kylmä tosiasia, että liuskoja on melko vähän, mutta se tuskin vie tarinalta pohjaa. Toivottavasti ainakaan.

Kevät, syksy ja ennen kaikkea pitkä talvi on sitä aikaa, jolloin minun verbaalinen arkkuni on herkimmillään ja se tuottaa riittävällä ja tiiviillä tahdilla tekstiä.
Nyt sitä ei enää synny samanlaisella tahdilla ja sen huomaa. Toki, tänään kaksivuotta täyttävä kuopus pitää minut niin tiukassa otteessaan, etten pääse irroittamaan itseäni Onnelliseen turhankaan usein.

Olen kuitenkin saanut työstää sitä tässä taas muutaman kerran ja se on kyllä tuottanut tulosta.
Yhtenä päivänä olin taas varannut koko päivän kirjoittamiselle. Luovaa työtä kun ei voi pakottaa, sain aikaiseksi vain puoli päivää. Tähän vuodenaikaan tuntuu, että luovuus on kukkapenkissä eikä näppäimistöllä.

Minulla on nyt uusi henkinen deadline. Ja sehän on kuin onkin lokakuu. Kuten muutama teistä jo varmaan tietääkin, niin muutama hetki sitten julkistettiin (http://www.suuriromaanikilpailu.fi/) kirjoituskilpailu, johon minä päätin Onnellisen tyrkätä.

Vaikka minusta nyt tuntuu siltä, että tarvitsisin sateisia päiviä, en halua niitä. Todellisuudessa tarvitsen vähän sellaisia päiviä, jolloin voin olla itsekseni ja rauhassa. Sellaisia päiviä, jolloin ei tarvitse ajatella palkkatyötä, eikä lapset ole lahkeissa pyörimässä. Mikään ei ole niin mieltäjärisyttävän mahtava showstopper kirjoittamiselle kuin; "Äääitiiiii, veli kiusaa! Äiti sano sille jotain! Äiti, pikkuisella on kakka!"

Niin. Odottelen siis niitä päiviä, jolloin minun ei tarvitse olla joka solulla äiti ja niitä päiviä, jolloin projektipäällikkö -minä voi olla vapaalla.

Siihen asti,

Juhannuksia!