Keksustelin taannoin ystäväni kanssa. Keskustelumme aikana huomasimme, että "Onnellisen" henkilöhahmot on alkaneet elää omaa elämää.
Oivalsin, että minä näen heidät täysin eritavalla, kuin mitä joku toinen lukija.
Tämän keskustelun lopputulemana oli, että tekisin mindmapin henkilöhahmoista ja sen kautta tutustuisin näihin luomiini henkilöihin uudelleen. Ehkä sen avulla osaisin kuvailla joitakin tilanteita paremmin?
Esimerkiksi niin, että olen käyttänyt rajuakin sarkasmia tehostaakseni sitä mielikuvaa, että henkilö vain esittää olevansa vaikkapa vihainen, vaikka oikeasti hänen on vain väsynyt tai pettynyt. Olen käyttänyt myös käänteisiä kielikuvia, mutta ne ei ole toimineet kuten olisin halunnut.
Lukija, joka ei voi nähdä pääni sisälle, saa täysin väärän kuvan. Lukijan mielestä henkilöhahmo on ristiriitainen ja vihainen, vaikka tarkoitukseni on ottaa mukaan ripaus huumoria ja tuoda esiin henkilöhahmon todellista luonnetta. Olen osittain epäonnistunut kuvauksissa.
Koska tämä koko homma on yhtä oppimisen prosessia, eikä tähän varmasti ole yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa, päätin käyttää mindmappia. Olen ollut pakotettu pitämään taukoa kirjan kirjoittmaisen prosessista, mutta se on tehnyt hyvää. Olen kuitenkin ajatellut asiaa jokaisena päivänä ja näin työstänyt henkilöhahmoja ja heidän ilmaisuaan.
Päätin jättää sarkasmia vähemmälle ja avata tilanteita enemmän. Lakkasin olettamasta, että kaikki tietää mistä tarkoitan.
Yksi mainio esimerkki on se, missä kuvailen Sannan laskeutumista rullaportailla juna-asemalle. Hänen nenäänsä tulee tupakansavua. Tämän kirjoitin ensin jotenkin näin, että "joku paskiainen polttaa tupakkaa". Siitä saa sen kuvan, että Sanna vihaa tupakoitsijoita, vaikka se ei ole tarkoitus. Sanna on vain väsynyt ja siksi ajatuksetkin tuntuu kiukkuisilta, mutta hän ei vihaa ketään siksi, että sattuu olemaan tupakoitsija.
Vai minkä kuvan sinä saat?
Oli niin tai näin, on hyvä perehtyä henkilöhahmoihin uudelleen ja miettiä miten voisi avata luonnetta tarkemmin. Miten voisi välttää virheelliset käsitykset, vaikka jokainenhan saa toki muodostaa itse juuri sellaisen käsityksen kuin haluaa. Se kirjallisuudessa onkin niin hienoa.
Se, että jokainen meistä on erilainen, ja kokee asiat erilailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti