maanantai 6. tammikuuta 2014

Mitähän tästä oikein tulee?

Kirjoittaminen sujuu taas. Jostain ihan käsittämättömästä onkalosta on vapautunut energiaa kirjoittamiselle, tai sitten se on vain jokin itsesuojeluvaisto joka auttaa pitämään mielen möröt poissa.

Olen nyt kirjoittanut (harjoitellut) yhden kirjan. Minulla ei ole siis mitään tatsia tai opittua juttua kirjan kirjoittamiselle. Edellinen tuotos oli jokseenkin järjestelmällistä ja se eteni aikajärjestyksessä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Minun oli ehkä siksikin vaikea saada siihen kerroksellisuutta.

Tämä uusi eepos (Aune) syntyy erilailla. Olen oppinut edellisestä opinnäytteestä sittenkin jotain.
Annan tekstin tulla omalla painollaan. En suunnittele kirjoittamiselle erikseen aikaa. Tiedän, että ajan antaminen tulee jatkossa olemaan äärimmäisen vaikeaa, mutta yritän parhaani. Pyrin järjestämään niin, että voisin kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu. Elämä saattaa asettaa sille ehtoja, mutta katsotaan mihin pystyn. Päätin myös, etten aseta itselleni mitään aikataulua. Ei deadlinea tälle.

Olen kirjoittanut nyt ensimmäiset sanat ja siirtynyt siihen vaiheeseen, kun tekstiää vain tulee. Huomaan, että minua kiinnostaa tällä hetkellä kirjoittaa Aunesta enemmän kuin kirjan muista henkilöistä. Huomaan, että maisema ei saa vielä kovinkaan suurta roolia, vaan olen keskittynyt enemmänkin tapahtumiin. Maisemaa ei tarvitse keksiä. Se on jo olemassa, samoin kun talo johon tämä tarina sijoittuu. Se antaa kivaa twistiä kirjoittamiseen. Voi keskittyä olennaiseen eli tarinan ytimeen.

Tämä on todella jännittävää. Haluan kirjoittaa tämän niin hyvin kuin vain mitenkään kykenen. Haluan löytää tälle oikean oikolukijan, sillä kustannustoimittajaystävän kummajainen tulee olemaan minulle rehellisen kannustava, enkä halua rasittaa hänen mielipiteitään pakottamalla etsimään kirjoitusvirheitä (joskaan niitä ei tarvitse etsiä, siinä ne olla möllöttää ihan nenän edessä:)).

Odotan sormet syyhyten, että saan pienen palan aikaa kirjoittamiselle. Jospa tänä yönä nukkuisin ja antaaisin päivälle mahdollisuuden näyttää kirjoittamisen energisoimisen mahti.


2 kommenttia:

  1. Hei Elli-Jasmiini! Minua alkoi kiinnostaa Aunen tarina talossaan. Pysyttelen jatkossakin linjoilla. Nukkuminen tekee hyvää aivoille, se on tärkeää kirjoittajalle. Hyviä unia ja inspiroivia hetkiä kirjoittamiseen, toivottelee Tuulia Turusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuulia! Kiitos mielenkiinnostasi. Toivottavasti osaan pitää mielenkiintoa yllä. :)

      Poista