Aloitin kirjoittamaan Aunea juuri ennen kurssia ja olen saanut ammennettua valtavasti kaikilta kurssilaisilta ja tietysti kurssin vetäjältä joka oli todella ihana ja inspiroiva.
Aunen ja tuon kurssin kautta olen oppinut olemaan oikealla tavalla kriittinen kirjoituksiani kohtaan ja ehkäpä myöntämään senkin, ettei kaikki kirjoitettu ole välttämättä hyvää.
Mutta joskus kirjoittaminen onnistuu. Ja silloin voi istua alas, juoda kupillisen kahvia ja olla tyytyväinen. Milloin se sitten onnistuu? Mielestäni silloin kun se tuntuu hyvältä. Se ei koskaan saa olla pakotettua. Pakotettua tekstiä voi varmasti kirjoittaa ammattilainen, mutta minä en siihen pysty.
On ihan kamalaa lukea omaa epäonnistunutta tekstiä (joka voi jonkun muun mielestä olla silti ihan hyvää), mutta se on hyödyllistä. Sen kautta minä opettelen ymmärtämään, että niin kuin elämä, kirjoittaminenkin on yhtä oppimista koko ajan. Minusta ei koskaan tule kirjailijaa, mutta minä pyrin sitä kohti niin kauan kuin minussa henki pihisee. Sen sivutuotteena pyrin kirjoittamaan kirjoja, satuja, tarinoita, blogeja, päiväkirjoja... ihan mitä vain juuri sillä hetkellä tuntuu minun jutultani.
Kevättä rintaan ja menox,
Elli-Jasmiini
Hei Elli-Jasmiini! Miten kirjoittamisesi etenee, kerrohan lisää! Sulkakynä ja kristallinen mustepullo tartuttivat minuunkin aikoinaan kirjoittamisen ilon, tuskan ja lystin tai ainakin haaveilun.
VastaaPoista