Alla on kirje jonka olen kirjoittanut isoisoäidille Iidalle. Kirje piti kirjoittaa positiivisesti. Yllättävän hankalaa, mutta erittäin hauskaa. Erilaista kun tämän päivän kirjeet...
Parahin Iida,
lähestyn Teitä kunniallisella asialla.
Olen saanut kunnian ottaa hoitooni Teidän hoitopöytänne. Jälkeläistesi jälkeläinen Ulla-Leena on halunnut pitää Teille arvokkaan pöydän suvussamme ja nyt minulle on suotu kunnia antaa tälle Teidän pöydällenne uusi koti, kunnes sen on aika jälleen siirtyä sukupolvelta toiselle. Haluan kiittää teitä kaikesta ja siksi kirjoitan teille tämän vaatimattoman kirjeeni.
Nimeni on Elli-Jasmiini ja olen poikanne tyttären tytär. Toivoisin, että voisin ilahduttaa Teitä tarinoilla nykyisestä hetkestä tänä vuonna kaksituhattaneljätoista, mutta ensin haluaisin osoittaa kunniaa Teille ja tekemällenne työlle.
Minulle on suotu suuri kunnia syntyä sukuunne. Olen ylpeä menneistä vuosista ja Teidän kunniallisesta urastanne hierojana sekä Kommunistisen Naisten Puolueen perustajana sekä omien ja toisten lasten äitinä ja huoltajana.
Tuota kunniakasta historiaanne vasten on helppo peilata Teidän puolueenne aikaansaannoksia, sillä Naiset ovat saaneet Teidän uraa uurtavasta työstänne etua ja kunniaa jota olette aikananne hakeneet. Voin ilolla kertoa, että Naiset ovat tänä tasa-arvon aikana saaneet johtaa yrityksiä, puolueita ja jopa maatamme. Maamme ensimmäinen naispresidentti Tarja Halonen valittiin tehtäväänsä aikana jolloin naiset olivat nousseet tasa-arvossa jopa hyvin lähelle miesten asemaa. Rauhanomainen ja rohkea presidenttimme Tarja Halonen palveli kansaansa kaksi kautta ja jätti meihin jokaiseen vahvaan naiseen jäljen upeasta tulevaisuudesta ja uskoa sekä tahtoa jatkaa Teidän aloittamallanne tiellä.
En pitkästytä teitä kirjoittamalla asioista, jotka ovat liian suuria käsiteltäväksi kirjeessä, mutta toivoisin osaavani kuvata Teille aikaamme kauniisti ja miellyttävästi.
Asun perheeni kanssa omakotitalossa Kirkkonummella. Helsinki on kasvanut liian isoksi minulle. Täällä on hyvä olla. Luonto on kaunista ja hallitsevaa. Vanha taloni elää ja huokailee. Rakastun siihen jokaisella hengenvedolla uudelleen. Talo tietää, että rakastan sitä ja se on minulle hyvä. Puutarhani on vain pieni rinne jolla kasvaa kituisasti joitakin kasveja, mutta ennen kuin heinäkuinen helle vie siitä elon se kukkiin upein sävyin. Omenapuut ovat jo liian vanhoja synnyttääkseen elävää hedelmää, mutta niiden hempeä tuoksu on niin ihana, etten tohdi niistä luopua.
Kolme lastani antavat elämääni valoa ja voimaa. Heidän on silti kohdattava nykyinen maailma ilman minua, mutta toivon, että osaan antaa heille siihen tarvittavaa rakkautta. Maailma on kaunis, mutta se on muuttunut paljon Teidän ajoistanne. Maailma on muuttunut toisaalta paljon, mutta toisaalta taas elämään tarvitaan edelleen samoja asioita. Puhdasta vettä, ravintoa mielelle ja ruumiille sekä jonkinlainen katto jonka alla olla kun sade huuhtoo katuja. Niitä kaikkia on tässä minun maailmassani saatavilla helposti. Niinpä ihmisille on jäänyt aikaa muuhun kuin perustarpeiden täyttämiseen. Mikään ei enää estä meitä tekemästä työtä vähän vähemmän kuin Teidän aikananne ja siksi voimme rakastaa lapsiamme enemmän aikaa. Voimme antaa heille itsemme, kuten ei koskaan ennen.
Tänä aikana lapset saavat rakkautta enemmän kuin koskaan. Heidän voimansa voi auttaa tätä maailmaa selviytymään. Me uskomme lapsiimme joka päivä enemmän. En voi sanoin kuvata sitä rakkauden määrää jota tunnen lapsiani kohtaan. Mutta tiedän, että Te tiedätte sen kyllä. Olettehan ottaneet omaksenne monta yksinäistä lasta. Toivoisin, että vielä jonakin päivänä voisin olla yhtä rohkea ja kaunis kuin Te.
Parahin Iida, minun on nyt lopetettava sillä aika ei anna armoa. Minunkin on tehtävä työni, mutta vain siksi, että voisin olla olemassa niille, ketkä tarvitsevat sitä.
Kunnioittaen,
Elli-Jasmiini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti