Tiedätkö sen tunteen kun olisit valmis, mutta ei ole aikaa?
Olisit valmis vaikka lukemaan kirjan, mutta arki vetää mennessään ja tuore kirja makaa yöpöydällä koskemattomana.
Tai olisit ihan valmis aloittamaan kuntokuurin, mutta et ehdi hengittää niin, että ehtisit miettiä mistä aloittaisit tai miten edes tekisit sen.
Entäs se, kun olet ihan valmis luopumaan jostain kaapin uumenissa makaavasta vanhasta lumpusta, mutta et saa aikaiseksi kun juuri tänään pitää viedä kissa lääkäriin?
Minä olisin valmis nyt. Ihan valmis kirjoittamaan. Olisin niin valmis tekemään kirjan loppuun, mutta ei. Minulla ei ole sille aikaa. En halua tehdä sitä puolivaloilla. Se tietäisi turhaa duunia. Kirjoittaisin vasemmalla kädellä sivusta toiseen kirjoitusvirheitä ja ontuvia kohtauksia. Sannan tarina päättyisi teennäisesti ja ilman ilmaan jäävää oikeaa kysymystä.
On hoidettava palkkatyö. Palkkatyöni on mielenkiintoista ja opin siinä ihan valtavasti asioita jokaisena päivänä. Uutta asiaa tulee niin paljon, että päähän ei vain mahdu kaikkea. Siksi joudun pistämään "Sannan" istumaan hattuhyllylle siksi aikaa, että saan oikeille aatuksille tilaa.
On hoidettava arki. Muutimme juuri omaan taloon. Elämä täällä vaatii vähän opettelua. Pitää asettaa, laittaa ja sisustaa. Päässä oleva ylimääräinen tila on täytetty sohvakalustoilla, uusilla matoille, verhojen värillä ja tauluttomien seinien sommittelulla. Sanna heiluttelee jalkojaan ja vilkuttelee minulle. "Sanna" odottaa omaa tilaansa.
Sitten on elämä. Sekin pitää hoitaa.
Että kirjoitusprojektini venyisi vielä vähän lisää, niin pääni tilaa vie harmilliset tapahtumat ja ihmiset joiden kanssa en vain jaksa olla, mutta minun on pakko kanssakäydä. Tälle näen "Sannan" laittavan kädet puuskaan ja sen olevan vähän harmissaan, mutta sille me emme nyt voi mitään. On pakko kohdistaa asiat tähän äärimmäisen harmilliseen tilanteeseen nyt intensiivisesti, jotta pääsen siitä eroon, eikä se enää kiusaa minua tulevaisuudessa. Hyväksyn sitä tai en...
Olisin valmis. Niin valmis. En kuitenkaan halua turhautua tästä tilanteesta. En ehdi unelmoimaan, ajattelemaan saati sitten tekemään asialle mitään. En voi nyt muuta, kun odottaa että jotain liikahtaa tehden "Sannan" ja "Onnellisen" mentävän reiän ajatuksissa. Sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti