Ei, en kirjoita... puhun! Niinpä! "kustannustoimittajan" -kummajaiseni tulee luokseni ja saan tarjota saavillisen höyryävää teetä sillä aikaa kun pauhaan suu vaahdossa siitä toisesta mielipuuhastani, eli kirjoittamisesta.
"kustannustoimittaja" -kummajainen on punaviivannut tekstiäni jo aikapäiviä sitten, mutta elämä on pitänyt niin kiireisenä, ettemme ole ehtineet puhua asioista.Olen muokannut tekstiäkin jo monta kertaa sen viimeisimmän hänelle lähettämäni käsikirjoituksen jälkeen, mutta en anna sen häiritä.
Tarvitsen nyt sparrausta, että voin myydä lomarahavapaani ja ottaa niiden turvin itselleni kirjoituspäiviä.
Tarvitsen niitä. Katsokaas, kun minulla on nyt takka ja sen edessä nojatuoli. No, okei. Ei sitä takkaa tällä säällä kukaan polta ja nojatuolikin on hankalan mallinen, eikä siinä voi kirjoittaa. Mutta on kuitenkin.
En ole kirjoittanut tiedätteko sanaakaan täällä asuessa. Olemme muuttaneet Pääsisäisenä... O_o.
Kauheeta, eikö??
Olen kyllä antanut itselleni luvan olla tulematta hulluksi. Olen myös antanut luvan olla tuntematta itseäni huonoksi ja petturiksi, kun en ole ehtinytkään kirjoittaa kirjaa ihan siinä itselleni luvatussa ajassa.
Minun "kustantajani" (eli minä) on suopea ihminen ja ymmärtää kyllä.
Mutta minua niin syyhyttää! Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin kaikissa muissa asioissa ja hukuttautua tähän suureen nojatuoliin. Pitää ylikuumenevaa läppäriä sylissä palovammoista huolimatta ja hankkia itselleni ihan kunnollinen jännetuppitulehdus.
Ei siis voi mitään. Kesä nähdään nälkää. Myyn lomarahat ja pidän pari päivää vapaata. Työt on ehkä toista mieltä, mutta enköhän minä saa ne järjestettyä...
Perjantaina varmaan päästän itkun onnesta, kun saan möyhöttää kirjoittamisesta. "kustannustoimittaja" -kummajainen on syöttänyt minulle jo uuden kirjan ainekset ja innon siemenen, joten se lisää tätä kirjoittamattomuuden tuskaa. Alkaa tuntua siltä, että työnnän "Onnellisen" ulos kohta vaikka väkisin, että voin aloittaa uutta tekemistä... Mutta ennen sitä; Kirjoittamisen iloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti