Kirjoitusharjoitus; Ilo

Jälleen tehtävä kurssilta. Harjoittelimme tunnilla ylipäätään tunteista kirjoittamista pareittain. Kuuntelimme toistemme tunteita ja kirjoitimme niiden perusteella tarinoita. Minusta oli ihana kuulla toisen versio siitä miten kokee erilaisia tunteita. Kerroimme aika avoimesti siitä, mitä tunsimme ja vielä tarkemmin; miten tunnemme erilaisia tunteita.

Alla sitten kotiin annettu tehtävä. Minun kirjoitukseni siitä, miten joku toinen kokee ilon.


"Ilolla leivon lapseni maailmaan valmiiksi. Ilolla silitän surun rypyt tasaiseksi ja kuorrutan hänen hymynsä makeaksi. Katson, miten ilo tarttuu pieneen ihmiseeni ja se kuplii hänen sisältään nauruna maailmaan kauneimpaan.

Lapseni. Ilosi ihana lymyää nurkan takana ja pelästyttää minut kun avaan oven elämääsi. Minä säikähdän ja nauran itseni osaksi sinun iloasi. Hienona kuljet pitkin maailman mäkiä ja villisti viitot minua mukaasi.

Naurat minulle kun kompastun leluihisi. Iloitset, kun otan sinut syliini pitkän päivän jälkeen. Hymyillen vilkutat muille kun lähdet kanssani kotiin. Puristan sinua sylissäni vielä vähän tiukemmin ja sinä halaat minua takaisin. Iloinen lapseni minun, iloinen.

Kurotat kohti kuuta ja naurat sille kun se keinahtelee edessäsi tavoittelemattomissa. Et pety, vaikka saatkin sormiisi vain hiukan kuupölyä. Pyyhkäiset sillä silmäkulmaasi ja hymy huulillasi jäät yöhön nukkumaan. Turvassa muulta, kuun suojassa.

Aamu ankea pakottaa nousemaan. Arki lyö lujaa sormille, mutta sinun heleä äänesi paikkaa kivun, eikä herääminen ole enää niin kamalaa. Pienet kädet poskillani saa sisälläni lämmön nousemaan hersyvänä nauruna ilmaan. Naurat kanssani eikä mikään voi meidän iloa lannistaa.

Sinä tarvitset iloa ja minä tarvitsen sinun iloasi. Olen riippuvainen sinun hymystäsi. Elän sinun naurustasi.

Sinä tarvitset iloa. Sinun on naurettava joka päivä jaksaaksesi nauraa huomenna uudelleen. Sinun on saatava olla iloinen ollaksesi siloinen huomennakin. Olet riippuvainen ilosta, sillä ilman sitä et kasva aikuiseksi. Ilman iloa sinusta ei tule kokonaista aikuista etkä jaksa maailman kylmää ilmaa.

Sinä löydät ilon kaikesta, pienestä lumihiutaleesta ikkunalla, lämpimästä peitosta päälläsi aamun viileydestä.  Sinä iloitset minun silittävästä kädestäni ja hellästä syleilystä illan pimetessä.  Sinä löydät hymyn kevään kukista ja auringon säteistä lammen pinnalla. Tunnet onnen kun punaiset palikat kaatuvat kolisten lattialle. Keräät ne yhä uudelleen ja uudelleen, annat niiden kaatua kerta toisensa jälkeen ja olet onnellinen. Onnistut ja epäonnistut, mutta hymyilet. Jaksat olla aina ja tässä, jaksat olla kanssani iloinen."