Onko se aina jokin tietty asia?
Saatko kipinän jostain sitten ei voi mikään enää pidättää?
Onko sinun vläillä pakotettava itsesi?
Minun motivaattori on ilma, tunnelma, elämä, musiikki tai melkein mikä vaan.
Ei ole yhtä tiettyä asiaa, joka saisi raapimaan paperille epämääräisyyksiä, mutta yleensä toisten ihmisten kohtalot tai jonkin erilainen tunnelataus saa minussa aikaan sen, että ajatukseni täyttyvät lauseista ja kohtauksista. Yleensä huomaan tuntevani tunteen jonka joku muu oikeastaan tuntee ja sen ympärille rakentuu oma mielikuvituksellinen tapahtumansa ja ympäristönsä.
Monta kertaa minun pitelemätön paikkani on yksinäisyys. Se saa sieluni niin käppyrälle, etten voi olla purkamatta sitä johonkin. Jonkun muun yksiänäisyys. Erilainen yksinäisyys. Yksinäisen ihmisen tunteet ja sielunelämä yleensä.
Joskus on niin, etten ole saanut toteuttaa itseäni pitkään aikaan. Alan tuntea itseni saamattomaksi ja suorastaan huonoksi ihmiseksi ja epäilen omaa kykyäni ja tahtotilaani. Kunnes sitten päätän, istun tuoliin ja alan nakuttaa. Luen, korjaan, luon ja improvisoin. Siis pakotan. Pakotettu teksti ei koskaan ole niin hyvää kuin se joka tulee ilman työtä. Mutta pakotetustakin voi muokata ja se hyvin useasti johtaa motivaation virtaavaan voimaan.
Mitä tarkoittaa tuo motivaation virtaava voima? No en tiedä, mutta se tuntui hyvältä!
Tämän postauksen yhteenvetona siis vain kommentoin, että "Onnellinen" etenee ihan uudella draivilla. Joku voisi luulla, että kohta sieltä tulee kuusisataasivuinen opus, mutta ei tule. Tämä työstäminen on vain vähän tällaista tällaisella harrastelijan plikalla.
Kiitti ja kuitti. Palaan taas pian kun olen saanut pari lausetta siihen kuusisataasivuiseen (not) opukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti