Ilmoittauduin kurssille. Luovan kirjoittamisen kurssille. Itseopiskelun aika on ohi!
Vaan ei ole, mutta ajattelin, että voisin ehkä oppia jotain uutta opiskelemalla ohjatusti. Varmasti.
Jännityksellä odotan sitä kurssia. Katsotaan mitä siitä tulee. Sillä välin olen lukenut ja kirjoittanut.
Lukenut.
Peter Franzenin kirjoittamaa kirjaa. Annan arvosteluni siitä myöhemmin. Vielä on pari sanaa kuulematta. Niin, siis en oikeastaan lue vaan kuuntelen. Rakastan äänikirjoja. Harmillista vain, että taiteilija on nauhoittanut lukunsa samaan aikaan tietyömaan kanssa, joten kivipora sukeltaa välillä korvakäytäviin epäsovinnaisissa paikoissa. Mutta en anna tuollaisen pikkuseikan häiritä vaan kuuntelen ilolla kirjan loppuun.
Se mikä tässä kirjassa on ollut parasta, se on avannut minulle uuden jännän tavan kirjoittaa. Silmäni aukeavat koko ajan enemmän ja enemmän ja minusta tuntuu, että oppiminen on loputon suo. Hyväntuoksuinen ja kaunis suo johon uppoan mielelläni.
Kirjoittanut.
Kirjoittanut kaiken "Onnellisen" alusta uudelleen. Tarinaa en ole lähtenyt muuttamaan, mutta olen silti kirjoittanut kaikkea uudestaan. Aloitin alusta ja olen hyvässä matkassa. Parin viikon päästä olen luvannut, että koko homma olisi niin valmis, että voisin lähettää sen jo kohta eteenpäin. Sittenhän se olisi tehty.
Luovankirjoittamisen kurssi voi olla hauska, jos se on sellainen, että opettajan kanssa synkkaa. Pahin pelkoni on se, että minua halutaan muuttaa. Haluan toki kehittyä ja kasvaa kirjoittajana, mutta omalla äänelläni. En oikein kirjoitetun suomenkielen äänellä, vaan omallani. Tällaisella vähän virheellisellä äänelläni.
Tänään aion kirjoittaa lisää. Olo on kurja kun flunssa kiusaa. Mutta kun työpäivä on pulkassa, nappaan käsikirjoituksen silmieni alle ja alan töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti