Miten tätä tekemistä on näin paljon?

Onnellisen tarina on valmis. Lähetin sen ylpeänä ja helpottuneena ystävällinen saatesanoilla: Nyt se on valmis.

Sitten ystäväni luki sen ja pidimme aivoriihtä sen tiimoilta.

Huomasimme monta sellaista seikkaa jota piti muuttaa.

Yksi konkreettisin oli se, että olen saattanut kuvailla tarinalle merkityksetöntä matkakortin leimaamiseen tarkoitettua laitetta hyvinkin yksityiskohtaisesti, kun taas tarinalle oleellinen tunne tai asia on jäänyt paljon vähemmälle huomiolle.

Olen korjannut, ylipyyhkinyt ja uudelleen kirjoittanut taas aika monta liuskaa ja monta olisi vielä edessä.

Aikataulu alkaa painaa päälle ja työtkin olisi tehtävä, perhe elämä elettävänä ja pihaa hoidettava.

Kissaa olisi silitettävä ja saunakin pitäisi lämmittää. 

Aikaa on enää kovin vähän ja tuntuu, että työtä on sitäkin enemmän. Minulle ei ole itseisarvo lähettää kirjaa kilpailuun kilpailun vuoksi, vaan itseni vuoksi. Ylitän itseni moninkertaisesti lähettämällä tekstin jonnekin, missä sitä lukee ja arvioi osaava henkilö. Ylitän itseni joka tapauksessa kun julkaisen sen. Ja minä julkaisen, vaikka se ei kilpailussa menestyisikään, sillä niin olen sen pyhästi ja juhlallisesti päättänyt sekä jopa luvannut.

Mutta minä ja minun osaamattomuuteni teettää kasan sellaista työtä, jonka voin oppia vain kirjoittamalla ja korjaamalla, poistamalla ja kirjoittamalla uudelleen. Vaikka en näekään mitenkään itseisarvona sitä, että kirjailija voisi olla vain henkilö jolla on siihen ns. koulutus, riittävästi opintovuosia ja riittävän korkea-arvoisia opintovuosia takana, niin ei siitä varmasti haittaakaan ole. Minun kirjoittamattomuuteni, kouluttamattomuuteni ja ns. maalaisuuteni kyllä näkyy ja kuuluu tekstissäni ja vaikka se onkin varmasti yksi sen suola, niin on se myös rasite.

Pelkkä lahja ei riitä... :)

Jos joku ei tiennyt, niin kirjani osallistuu Gummeruksen suureen romaanikilpailuun ja siihen viittaan tässä tekstissäni. Siihen voi osallistua 27.10.2013 saakka. Siitä siis tulee tämä päivämäärä jota kohti menen ja joka lähestyy vääjäämättä.

Mutta nyt korjaan lisää ajatuksettomuuksia kirjasta, jotta voisin ylpeänä lähettää sen tuomariston kynsiin.

Toivon onnea jokaiselle kilpailuun osallistuvalle ja odotan innolla minkälaista satoa se tuottaa.