Kyyneleet tekstiin ja kirjan sivuille.

En ole vielä kerjännyt valtavaa kommenttitulvaa käsikirjasta. Vaatii sisua saada ihmisiltä yhtään mitään ulos. Paras kommentti jota saa on: "sulla on kyllä sana hallussa." No niin... senhän mä halusinkin kuulla. Sitä kun en tiennyt. Mutta miten se teksti???

Minulla on henkilökohtainen kustannustoimittaja, ystävä ja henkilö jolla on näkemystä. En muista olenko jo lätissyt mielenne solmuun hänestä, ja tästä koko kustannustoimittamisesta, kirjoittamisesta ja palautteen saamisesta, mutta aion jatkaa samalla linjalla.

Läppäsin vahvasti keskeneräisen käsikirjoituksen ylityöllistetylle kustannustoimittajaystävärakkaalleni. Pyysin armotonta tuomiota. En ole saanut sitä. On niin törkeä kiire ettei hän ehdi. No en minäkään ehdi kun lapsi on koko viikon ollut sairaana, työt kasaantuu ja muutto unelmataloon maaseudun läheisyyteen on ensiviikolla. Odotan silti sitä hetkeä, kun saan istua teekupin äärelle ja tuo yksilö punakynäilee tekstiäni ja analysoi sitä kanssani puolueettomasti. Odotan sitä, tarvitsen sitä.

Kommentti jonka hän on vahingossa livauttanut sivulauseessa, ja johon tartun kuin nälkäinen katukoira oli, että "Tämä käsikirjoitus on antanut minulle jotain. Pystyin jotenkin samaistumaan tähän juttuun.Olen ehkä jopa kasvanut sen myötä.".
Siis; "olen ehkä jopa!" Ihan sama vaikka olen ehkä jopa! Mahtavaa! Ainakin yksi lukija on saanut tästä jotakin. Olen onnistunut sillä rääpäleisellä tekstillä synnyttämään ajatuksia ja antamaan jotakin! Hienompaa tunnetta on vaikea kyllä heti löytää.

Sitä varten minä kirjoitan. Että joku tuntee jotain, ja että joku saa siitä jotakin. Että voisin auttaa jotain oivaltamaan omasta itsestään jotain, ja ehkä sitä kautta löytämään itsestään hyviä puolia, parempia asioita tai vaikka vain jaksaa lukea loppuun. Jos joku edes vihaa sitä, niin sekin on hyvä. Vihakin on tunne. Toivon todella, että saan venytettyä muutaman kyyneleen ja tunteen tulvan kokonaiseen kirjaan. On toki ihan sama, onko siinä sata sivua vaiko neljäkymmentä, mutta kunhan se antaa jotain lukijalleen.

Hmh... sellaisilla tunnelmilla tänään. Vuodatin muutamat kyyneleet Mama Dreamer blogissani. Jos vaikka onnistuisinkin samaan kirjassa... jää nähtäväksi.